Keskiviikkona 6.9 2006 siemenjohtimeni sidotaan takaisin yhteen. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Kuin siamilaiset kaksoset ommeltaisiin jälleen yhteen toisiinsa. Kaikki ne anomukset Amnesty Internationalille, jotka kupeitteni kätköistä ovat näiden vuosien myötä lähteneet, ovat tehneet tehtävänsä! "Free little nelsonmandela and his four million tiny friends!" Koreoiden yhdistyminen olisi paperia tähän verrattuna..

En ole vuosiin halunnut nähdä paperia, jossa lääkäri todistaa kirjoittajan olevan tuhkamuna. Itse asiassa silloinen puolisoni olisi halunnut juhlia tapahtumaa. Itselläni oli jo siihen mennessä epäilys teon oikeellisuudesta ja taisin järjestää pienen eripuran, jonka jälkeen kukaan ei ollut juhlatuulella. Onhan se monelle miehelle oikeakin ratkaisu, mutta olisi hyvä tuntea itsensä melko läpikotaisin ennen kuin päättää asiasta. Katkominen kun maksaa n 150€, mutta korjaus vähintäänkin 2700€.

Muutenkin viimeisen kolmen-neljän vuoden aikana (joka sisältää mm 1 kpl avioeroja, 1 kpl alkanutta avoliittoa), oikeastaan ainoa asia, josta olen tietoisesti potenut todella huonoa omatuntoa, on vasektomia. Mutta kuten sanottua, koskaan ei voi tietää, mitä elämä eteen tuo. Kuluihan siitä, kun tein eropäätöksen (17 aviovuoden jälkeen) kokonaiset 22 vuorokautta, siihen kun minut esiteltiin nykyiselle elämänkumppanilleni.

Tähän asti pieni skeptisyyden varjo häilynyt koko toimenpiteen yllä. Toivottavasti mitään yllättävää ei enää astu väliin. Seuraavilla kerroilla kertoilen mitä tuntemuksia koko projektin käynnistäminen on minussa herätellyt.